Flaming Amazon

Sukuposti

Nimi: Flaming Amazon "Ami"
Rotu: FWB
Syntymävuosi: 1995

Skp: Tamma

Mitä tästä hevosesta oikein voisi edes kertoa? Sen, että se on yksi elämäni suuntaa jyrkimmin muuttaneista valinnoista? Että se on minulle kaikki kaikessa? Että se on pelastanut minut omalta itseltäni ja samalla antanut toivoa niin minulle kuin vanhemmilleni? Tämä hevonen on jotain niin suurta minun silmissäni, ettei monet ihmiset sitä ymmärrä. Varmasti moni pyörittelee silmiään tätä lukiessaan, onhan se "vain hevonen". Minulle tämä hevonen on kuitenkin paljon muutakin.

Ami on jahkautunut minulle vuonna 2011 eli noin kolme vuotta sitten. Olin juuri peruskoulun viimeistä vuosiluokkaa käyvä ja olin paranemisvaiheessa masennuksesta. Tarvitsin elämälleni kiintopisteen ja ratsastukseen uudestaan vihkiytyneenä olin alkanut ratsastamaan suokkitammaamme, mutta koska en vieläkään osannut perusasioita, oli se turhauttavaa ja vaikeaa opetella ratsastamaan vaikealla ja ratsastajaltaan tukea vaativalla hevosella. Sitten tuli se kuuluisa suojien hakureissu, josta kaupanpäälisinä mukaan lähti myös hevonen. Ei suorilta käsin, mutta ei siihen tarvittu kuin yksi kokeilu kerta ja muutaman päivän keskustelu isän kanssa. Seuraavaksi hevostraileri olikin jo naapuritallin pihassa ja isoin koskaan siihen mennessä tapaamani puoliverinen peruutti ulos kopista tirheänä kuin viisivuotias varsa. Ei tämä hevonen helppo ollut missään kohtaa. Alkuaikoina tulin alas selästä useampaan kertaan, milloin voltilla, milloin pää edellä. Kerran jopa kävin kunnon lumipesun ottamassa talvisessa metsässä. Tämä tamma on kuitenkin kiltein koskaan tapaamani hevonen, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Ellei kärpänen ole tämän ja ruuan välissä. Tai satu vain olemaan väärässä paikkaa, väärään aikaan kun jokin on mielenkiintoista tai jännittävää.

Tämän kanssa olemme lyöneet useamman kerran viisaat päämme yhteen, eikä silti kummankaan päätä tahdo järki pakottaa. Tamma kuitenkin on opettanut minulle kaiken perusratsastuksesta puolessa vuodessa ja hioi taitojani niin kauan kuin terveys kesti. Ratsastuksellisesti emme päässeet koskaan kovinkaan pitkälle, sillä jouduimme parantelemaan niin vanhoja kuin uusia vammoja. Heti keväällä meille tulon jälkeen rokotuksien puuttumisen vuoksi tamma sairastui keuhkoinfektioon. Sen jälkeen kesällä tamman etujalan tukiside pamahti aivan tavallisella maastoreissulla kompastumisesta. Olimme juuri kahtena edeltävänä päivänä olleet kankikurssilla ja olin onneni kukkuloillani. Tuli taukoa ja hoisin hevostani itku kurkussa. Sairastuin taas sinä vuonna uudestaan masennukseen, jonka yli tämä hevonen minut kantoi. Hevonen oli pakko hoitaa, oli olo mikä tahansa. Ja ainainen positiivari onnistui huonoinakin päivinä piirtämään hymyn huulille. Viime kesänä Ami astutettiin hollantilaisella esteoriilla Ustinovilla ja tänä kesänä se toi maailmaan maailman kauneimman tammavarsan Castiellen. Nyt tamma viettää ansaittuja eläkepäiviä ja minä yritän tottua ajatukseen luopumisesta.